Kesä- ja heinäkuun ajan tein sivutyönä kotikylällä maatilan komean päärakennuksen ikkunamaalaukset perinteisellä öljymaalilla. Työ oli tehtävä väljällä aikataululla, koska Suomen suvi on enimmäkseen muuta kuin seesteistä säätä ja aurinkoa. Lisäksi olin edelleen päivätyössä Sigynillä, joten illat ja viikonloput olivat ainoa mahdollisuus toteuttaa tämä haastava urakka.
Kaikkiaan kolmisenkymmentä pikkuruutuista tuplaikkunaa karmeineen maalattiin Teknoksen valkoisella öljymaalilla. Kaikki materiaalit ja työvälineet sai kätevästi hankittua paikalliselta maalikauppiaalta Jarmo Lallilta.
Yli 20 vuotta vanhan maalipinnan hionta ja puhdistus, vaurioituneiden puupintojen tarkastus ja armottomat sääolosuhteet (tuulta, ukkosmyrskyjä, rankkasateita) vaikeuttivat hommaa juuri sopivasti. Monesti heräsin lauantaiaamuna kuudelta vain todetakseni, että satoi kaatamalla vettä - ja jopa rakeita. Melkein ikävöin Algarven takuuvarmasti rutikuivaa kesäpaahdetta.
Jälkitöihin kuului myös tuulen heittämien hyönteisten poisto jo maalatuista pinnoista. Kevyen hionnan jälkeen pintasivellys ohennetulla maalilla riitti korjaamaan työn aikana syntyneet roskatarttumat. Sateen lisäksi tuuli onkin maalaustyön pahimpia vihollisia, erityisesti maatalousalueella, jossa karja houkuttelee hyönteisiä ja avarien peltojen yli puhaltava tuuli kantaa mukanaan monenlaisia hiukkasia.
Työympäristönä suomalainen maaseutu on upea. Perinteisiä puurakennuksia hillittyine väreineen, vehreää luontoa ja keskittymistä parantavaa rauhaa. Seuraava työmaani onkin sitten naapuritalon punamultaprojekti. Pääsen perehtymään ikivanhaan puunsuojausmenetelmään ja keitän myös punamaalin itse. Siitä kerron myöhemmin seuraavalla bloggauksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti