perjantai 9. elokuuta 2019

Saaristolaiskiinteistön maalaus 2019

Kesän puucee-projektin ohella maalasin saman kiinteistön jo huonoon kuntoon päässeen vanhan päärakennuksen kuntoon. Suojaus talven raakoja kelejä vastaan tehtiin Virtasen neljän öljyn maaleilla.




Cramo toimitti vuokratelineet paikalle, ja näin saatoin säästää aikaa hiontatöissä, joita hilseilevissä seinissä kyllä riitti. Varsinainen maalaus olikin sitten vaativan pohjatyön jälkeen nopeaa.







Kallioreunamalle rakennettu talo tuotti vähän päänvaivaa telineasennuksessa, mutta lopulta sain telineet tukevasti paikoilleen ja hyvällä kiinnityksellä taloon.




Oveen oli valittu merellinen sininen sävy, joka sopiikin tosi hienosti perinteiseen punaiseen rakennukseen. Vanha pariovi oli kuitenkin ensin puhdistettava huolella.










Varsinainen suur-urakka oli ruutuikkunat, joista osassa ilmeni korjausta vaativia vahinkojakin. Laittelin ne kuntoon yksi kerrallaan perinnekitillä ja puuliima-sahanpuruseoksella, hioin hyvin ja maalasin valkoisella. Kokonaisuutena lopputulos on hoidettu ja perinteiseen saaristolaismaisemaan sopiva.




Kaiken kaikkiaan tämä oli mukava työkeikka, kun pääsin jokaisen päivän jälkeen rantasaunaan ja mereen huuhtomaan päivän pölyt yltäni. Vain yksi pieni punkki nappasi ihoon, mutta se poistettiin nopeasti.


tiistai 6. elokuuta 2019

Puucee saaristoon 2019

Ekologiset ratkaisut näkyvät yhä enemmän suomalaisessa rakentamisessa. Tällä kertaa sain projektiksi rakentaa puuceen saaristolaismökille. Vanhassa päärakennuksessa oli toki jo sisävessa, mutta sen lisäksi haluttiin kompostoiva kuivakäymälä.

Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun tutustuin kyseiseen mukavuuslaitokseen lähemmin. Bajamajat jo tunsin festareilta, mutta nyt siis pitäisi rakentaa oikein puurakenteinen pikkumaja. Vaimo on kyllä puhunut näistä osana suomalaista mökkiläiskulttuuria, mutta eksoottiselta tuntui...





Onneksi omistaja antoi selkeän piirustuksen ja tarkat mitat, niin eihän homma ainakaan näyttänyt enää niin oudolta. Ideana oli käyttää mahdollisimman kattavasti vanhaa puutavaraa, ja saada aikaan kiinteistöön sopiva nätti puucee. Siihen hankittiin erikseen Kekkilän pyöreämuotoinen kompostoiva istuin, joka ei tarvitse mitään erillisiä sisärakenteita, vain ilmastointiputken ja suotonesteputken läpiviennit.




Puuceen paikka valittiin huolella saunalle vievän polun varrelta, ja ryhdyin perustushommiin. Halusin ankkuroida majan tukevasti paikalleen saariston talvimyrskyjä ajatellen, joten kaivoin betonivalua varten kulmatolpat. Niihin valoin harjateräksen pätkät runkokiinnitystä varten.




Runkopattinki ostettiin uutena, mutta laudoitusta ja ovea varten valikoin vanhoista lautakasoista vähänkin käyttökelpoisia materiaaleja. Hienon vanhan ikkunan pikkuruutuineen oli omistaja kaivanut mökin vintin kätköistä. Ikkunan paikka suunniteltiin huolella merinäköalan varmistamiseksi istuntojen aikana.



Pohjan alle hain muutaman ison kivenjärkäleen rannalta vahvistamaan lattiaa täyttyvän kompostorin painon alla. Kosteussuluksi kiven ja puun väliin laitoin bitumihuopasuikaleet kuten valutolppienkin päälle.



Oven tein itse muutamasta varastosta löytyneestä ponttilaudasta. Katolle tuli tavallinen kattohuopa. Seinien laudoituksen jätin parin millin verran harvaksi, koska kesä oli parhaillaan kuiva ja kuuma. Syksyn ja talven sateet turvottavat lautoja kuitenkin sen verran, että pinteitä ja vääntymiä voisi syntyä.




Sisälattiaan valittiin sama sinisen sävy, jota saaristossa näkee monissa perinteisissä rakennuksissa. Tällä maalattiin myös puuceen ikkunakehykset. Puuceen ulkopuoli sävytettiin Uulan  mustanruskealla Roslagin mahongilla.




Jäljelle jääneistä laudanpätkistä rakentelin vielä portaat ja pienen sillan polunvarsiojan yli. Lopuksi vielä helposti asennettava pönttö paikoilleen suoraan lattialle ja suotonestekanisteri majan taakse letkun päähän. Sisäpuolen seinille voi vielä omistajan maun mukaan laitella hyllyjä, laudoitusta, maalia tai muuta mukavaa. Minä lähden nyt ammattitutkintoa suorittamaan Poriin, joten enemmät  työt saa odottaa talven yli.




Wanhan renkituvan kunnostus 2019

Vanhaan renkitupaan ison arvorakennuksen sivusisäänkäynnin yhteydessä oli vuosikymmenten ajan kerääntynyt tavaraa, ja koko huone oli jäänyt käyttämättä. Se sijaitsee kuitenkin oivallisessa paikassa peräkäytävällä uudisrakennetun kylpyhuoneen vieressä, joten talon omistaja päätti ottaa sen hyötykäyttöön.


Ensin huone tyhjennettiin, ja tavaroiden alta paljastui tukeva lautalattia ja laudoitettua seinää. Kylpyhuoneen vastainen seinä oli jätetty pelkille viimeistelemättömille rakennuslevyille.




Omistaja valitsi levyseinälle talon tyyliin sopivan tapetin, ja pohjatöiden jälkeen laitoin sen paikoilleen. Lautapaneeliseinän maalasin valkoiseksi. 





Suurin työ oli lattian hionta. Siihen oli aikoinaan kertynyt valjasrasvaa, joka oli imeytynyt varsin syvälle puuhun. Irroittelin sitä pintakerroksesta sen verran, että lattiamaali saattoi ottaa kiinni. Laitoin myös uudet lattialistat.







Lopputulos on tyylikäs ja talon henkeen sopiva. Vaaleat värit antavat valoisuutta, ja huoneessa voi nyt viihtyä vähän parempikin vieras.





Aurinkopaneelia asentamassa 2017

Maatilan lämpökeskuksen katolla käväisin tilaisännän kaverina asentamassa aurinkopaneelia paikoilleen. Asennuksen viimeistelivät sitten sähkö- ja vesialan ammattimiehet. Ympäristöystävällinen laite tuottaa - yllättävää kyllä - lämpöä myös Suomen olosuhteissa.















sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Punamultaprojektia 2017-2018

Värrin talon restauroinnissa alkoi punamullan keitto. Opiskelin reseptejä ja katsoin videoita maalarimestarien menetelmistä, Lopulta oli aika hankkia hyvät materiaalit ja ryhtyä toimeen. Päädyin reseptivalinnassa Museoviraston keittomaalin ohjeeseen.




Punamaalin sävyksi valittiin italianpunainen, ja keitin sitä hyvin perinteisellä tavalla vanhassa rautapadassa tilapäisen tulisijan päällä, Kertaerä oli 50 litraa, jotta saatoin käyttää maalin saman tien kohteeseen. Punamaali säilyy käyttökelpoisena noin viikon verran.







Punamaalin keitto vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, sillä hyvä maali haudutetaan tuntikausia välillä hämmentäen, Seoksen lämpötilaa on tarkkailtava, ettei maali kiehu pilalle. Tulisija on myös tehtävä siten, ettei siitä ole vaaraa ympäristölle tai rakennuksille. Vesiletku käden ulottuvilla ja herkeämätön kipinävartiointi ovat turvallisen maalinkeiton ensimmäinen ehto.




Hyvä punamultamaali on sileää ja kiiltävää. Näppituntumalla oppii sitten sekoittamaan ideaalin notkeuden. Vasta maalatessa havaitsee, miten eri sekoitussuhteet sopivat kohteeseen. Jokaisella maalarimestarilla on omat mieltymyksensä maalin suhteen, ja monen keitto- ja maalauskerran jälkeen opin sekoittelemaan juuri omaan käyttööni sopivan, hienosäädetyn maalin a lá Luis.




Tästä ei maisemakonttori enää parane!
Kuuman ruissihtijauhovellin tuoksu keräsi ympärilleni ihailijalauman.